Kirkon työntekijöillä auttaminen on syvällä ammattietiikassa. Kirkon akateemiset AKI on SASKin uusin jäsenjärjestö.

AKIn eli Kirkon akateemisten toiminnanjohtaja, pastori Jussi Junni löysi hiljattain nimensä adressista, jonka olemassaolon oli jo ehtinyt unohtaa. Vuonna 2010 laadittuun vetoomukseen allekirjoittajia oli kertynyt parisen kymmentä ja tarkalleen sen vaatimus kuului seuraavasti:

– Kirkollisena ammattiliittona AKIlla on moraalinen velvoite toimia maailman köyhien elinolojen parantamiseksi. AKIn jäseninä me haluamme kuulua ammattiliittoon, joka osoittaa solidaarisuutta köyhille kaikkialla maailmassa.

Kyseessä oli liittyminen SASKiin. Kun AKIn puheenjohtaja, Alavieskan kirkkoherra Eija Nivala viitisen vuotta myöhemmin esitti järjestön johdolle liittymistä solidaarisuusjärjestöön, ei asiasta tarvinnut väitellä. Ehkä myös rankat leikkaukset Suomen kehitysyhteistyöstä vauhdittivat päätöstä.

– Solidaarisuustyö nauttii kirkon arvostusta. Kirkolla on seitsemän omaa lähetys- ja kehitysjärjestöä, ja niissä leikkaukset näkyivät heti, Junni kuvailee.

Pappien ja kanttoreiden edunvalvoja

Solidaarisuusjärjestön jäsenmaksu ei ole suuren suuri, mutta SASKiin kuulumisella on suuri symbolinen arvo. Kun liittyminen julkistettiin, kriittisimmätkin jäsenet kiittivät päätöstä.

– Sitä vartenhan me ollaan olemassa. Auttamistyö on syvällä ammattietiikassa ja seurakunnat panostavat kehitysyhteistyöhön. Yhteisvastuukeräys on siitä erinomainen esimerkki, Junni muistuttaa.

AKIn jäseniä ovat papit ja kanttorit. Järjestön tehtävä on huolehtia jäsenjärjestöjensä eli Suomen Kanttori-urkuriliiton ja Suomen kirkon pappisliiton jäsenten palkkauksesta ja muusta edunvalvonnasta. Lisäksi se vastaa viestinnästä sekä työmarkkina- ja järjestöyhteyksistä.

Jäseniä suojeltava jopa itseltään

Viime vuonna, kun Suomeenkin tuli turvapaikanhakijoita keskimääräistä enemmän, AKI laati suosituksen siitä, miten työntekijöiden työoloista tulisi huolehtia. Moni järjestön jäsenistä työskenteli avuntarvitsijoiden kanssa voimavarojaan säästelemättä yötä päivää, joten järjestö joutui suojelemaan heitä lähinnä itseltään.

Käytännön solidaarisuustyötä AKIn jäsenillä on piisannut syksyn jälkeenkin.

– Lähimmäisen auttaminen on syvällä jäsenistömme arvoissa. Jotkut näkevät siinä halua käännyttää, mutta siinä he ovat väärässä. Uskonto on jokaisen yksityisasia ja monella turvapaikanhakijallakin suhde uskontoon on varsin pragmaattinen, Jussi Junni toteaa.

Erimielisyyttä avarakatseisuudesta

Kaikissa kirkon jäsenissä esimerkiksi arkkipiispa Kari Mäkisen avarakatseiset kannanotot eivät ole herättäneet sympatiaa. Jäseniä on eronnut tai ainakin uhannut erota aina, kun arkkipiispa puhuu turvapaikanhakijoista elävinä ihmisinä, ei toimenpiteiden kohteina. Junni ei ole asiasta huolissaan ja huomauttaa, että kirkon aktiivit ovat usein hyvin turvallisuushakuisia.

– Kirkko elää kvartaalitaloudessa. Sen jokainen kvartaali kestää kuitenkin 25 vuotta, Junni naurahtaa.

Toukokuisessa kirkolliskokouksessa jouduttiin ottamaan kantaa muun muassa vihapuheeseen. AKIn tehtävä ei kuitenkaan ole ottaa kantaa vihapuheeseen sen enempää kuin kirkon tai jäsentensä ammattietiikkaankaan. Ay-puolella keskustelun alla on nyt muun muassa pappien työaika, jota ei nykyään ole rajattu.

– Mutta pitäisi ehdottomasti olla, Jussi Junni sanoo.

Teksti ja kuva: Maippi Tapanainen

EI KOMMENTTEJA

JÄTÄ VASTAUS