Syksyn mittaan olen taas törmännyt moniin uutisiin, joita en olisi välittänyt kuulla. On kammottavia sotia ja autoritääristen johtajien edesottamuksia. Lisäksi kuulen työssäni jatkuvasti kertomuksia siitä, millaisissa olosuhteissa miljoonat ja taas miljoonat työntekijät maailmalla raatavat. Meidän halpojen paitojemme tähden.

Lähes kaikki kuluttamamme tuotteet valmistetaan oloissa, joissa emme haluaisi työskennellä. Emme suostuisi – koska tunnemme oikeutemme.

Onneksi saan työskennellä järjestössä, joka pyrkii avaamaan ihmisten silmät näiden tosiasioiden edessä ja myös ratkaisemaan ongelmia. Me SASKissa parannamme työntekijöiden asemaa ja autamme heitä saamaan äänensä kuuluviin.

Ehkä räikein työntekijöiden oikeuksien loukkaus on orjatyö. Sitä lähennellään, jos työntekijä joutuu edes juuri ja juuri riittävän palkan saadakseen työskentelemään kellon ympäri, joka päivä, jaksamisen äärirajoilla. Niin tekevät miljoonat halpisvaatteita valmistavat naiset. ”He haluavat tehdä ylitöitä”, perustelee moni tehtaanjohtaja. Eivät halua, eivätkä kauaa pysty, mutta heidän on pakko. Kun yksi uupuu, seuraava on heti jonossa. Työttömyyttä on nimittäin muuallakin kuin meillä.

Onneksi länsimaiset yritykset ovat pikku hiljaa heräämässä ymmärtämään, että käsissä on ongelma – ja myös hakemaan ratkaisuja siihen. Etupäässä se tapahtuu kehittämällä omia valvontamekanismeja, joilla tuotannon vastuullisuus pyritään varmistamaan. Valitettavasti se ei riitä. Finnwatch julkaisi tänä vuonna selvityksen, joissa paljastui valvontajärjestelmissä olevan vakavia aukkoja. Kiinan työelämän tuntija Sheung So kertoo, että netistä löytyy vaivatta konsultteja, jotka auttavat tehtaiden johtoa selviytymään tehdastarkastuksista ilman, että tarvitsee ryhtyä mihinkään niin vaivalloiseen kuin työntekijöiden olojen parantamiseen.

Mikä siis ratkaisuksi? Mietitäänpä. Yritykset tarvitsevat tahon, jonka kanssa ne pystyisivät ratkomaan alihankintatehtaissa ilmeneviä ongelmia. Tahon, joka ymmärtää kunkin maan työlainsäädäntöä ja työmarkkinoiden lainalaisuuksia. Joka pystyy neuvottelemaan pomojen kanssa. Joka edustaa aidosti työntekijöitä ja pystyy valvomaan työoloja jatkuvasti, ei vain pistokokein. No tuota, sellaisiahan meillä jo on täällä Euroopassa. Muuallakin niitä on koko ajan enemmän, ne vain tarvitsevat hiukan työntöapua alkutaipaleella. Ehkä jo arvaatkin, mutta sanon sen vielä kerran oikein selvästi: am-mat-ti-liit-to. Ei siis tarvitse keksiä pyörää uudelleen!

SASKin osuus maailman köyhien työntekijöiden tukemisessa on toki pisaroita valtameressä, mutta jonakin päivänä ne pisarat voivat muodostaa voimakkaan virran. Toivottavasti myös Suomen päättäjät ja yritysjohtajat huomaavat, ettei tuota yhteiskuntaa vakauttavaa ja köyhyyttä vähentävää virtaa kannata padota.

Laura Ventä

EI KOMMENTTEJA

JÄTÄ VASTAUS