Tulin SASKiin töihin vuonna 2006, jolloin Nenäpäivää alettiin tosissaan puuhata Suomeen. Annoin Nenäpäivän esittelyjutun tehtäväksi Britanniassa asuneelle freetoimittajalle. Kotimaassaan Red Nose Day oli koko kansan yhteinen juttu, ja kuuntelin hämmentyneenä kollegan kuvauksia Peppi-peruukkiin pukeutuneesta lastenlääkäristä. Varautuneet brititkö ryhtyivät niin hulvattomiksi kerätäkseen rahaa maailman lasten auttamiseen?

Suomessakin oltiin ensi alkuun varautuneita. Asiaa ei liene auttanut alkukankeus Nenäpäivän suomalaisen nimen keksimisessä: tarjolla oli ainakin Hönöpäivä. Koin itsekin ajoittain voimakasta myötähäpeää. Ensimmäisen vuoden keräystulos oli kuitenkin hyvä, lähes miljoona euroa. Pikku hiljaa neniä alkoi ilmestyä katukuvaan ja ihmiset haastoivat toisiaan keräykseen. Rohkaistuin matkustamaan metrossa sellainen punainen peruukki päässä.

Nenäpäivän ensimmäisiin tv-lähetyksiin haalittiin ihmisiä mukana olevista järjestöistä, ettei Tohlopin studio näyttäisi tyhjältä. Hankimme ensimmäiset t-paidat SASKin logolla, jotta se näkyisi tv:ssä, ja näkyminen oli taattu. Väkeä oli harvakseltaan, vaikka meitä viihdyttivät sellaiset vetonaulat kuin Stan Saanila (tauolla) ja vanhat Kummeli-pätkät (itse lähetyksessä). Omaa Nenä-sketsituotantoa ei ollut, vaan lähetyksessä näytettiin brittikomediaa muun muassa Ruuvit löysällä -ryhmältä. Väliajalla yleisö sai leipää ja kahvia. Kun katsoo nykyisiä lähetyksiä Robineineen ja huippujuontajineen, huomaa, että toisin kuin avustuskohteensa, tv-keräys voi kasvaa aikuiseksi kymmenessä vuodessa.

Joissakin järjestöissä pelättiin, että mahdollisimman onnettomiin tilanteisiin keskittyminen pakottaisi viestinnän ”sosiaalipornoon”. Kärjistetysti: Puoliksi palaneet orvot menevät pakotettuun lapsiavioliittoon kaatopaikalla. Kurjuuden on oletettu avaavan kukkaronnyörit, ja näin se tiettyyn rajaan asti onkin. Toisaalta ihmiset ihmettelivät, miksi vakavista asioista puhutaan pellen nenät päässä, ja voiko monimutkaiset ongelmat ratkaista lahjoittamalla kympin. Karnevalisoinnissa on kuitenkin onnistuttu edunsaajien ihmisyyttä kunnioittaen. Nenäpäivästä on tullut luonteva osa järjestöjen ja tv-katsojien vuosikalenteria.

Varainhankinnallisestikin Nenäpäivä on onnistunut. Kymmenessä vuodessa se on kerännyt järjestöjensä lapsihankkeisiin noin 20 miljoonaa euroa. SASKille on kanavoitunut 1,57 miljoonaa.

EI KOMMENTTEJA

JÄTÄ VASTAUS