Kolumbiassa naisten aika kuluuu kodinhoitoon ja rauha on edelleen vain haave. Työntekijöiden puolustajia vainotaan. Mitä tästä kaikesta ajattelee heikompien puolustamiseen hurahtanut nuori juristi Viviana Osorio?

Osorion mukaan muiden hoivaamiseen käytetystä ajasta käydään nyt paljon keskustelua Kolumbiassa. Peräti 94 prosenttia kaikesta hoivatyöstä tehdään edelleen kotona – eli naiset tekevät. Sairaaloissa, kouluissa, päiväkodeissa ja muissa vastaavissa tapahtuu siis vain kuusi prosenttia ihmisten huolenpidosta.

– Maaseudulla osuus on vieläkin suurempi. Hyvin vaikeaahan naisten on tuon taakan alta osallistua yhteiskuntaan muulla tavoin.

Väkivaltakaan ei ole kodeissa vierasta. Siitä ovat joutuneet kärsimään vaimojen lisäksi kotiapulaiset, jotka ovat näihin päiviin asti raataneet kodeissa pahimmillaan ruokapalkalla ja tunteneet itsensä yhteiskunnan pohjasakaksi.

– Kuinka tämä maa voi kuvitella saavuttavansa rauhan koko yhteiskuntaan, jos sitä ei ole edes kodeissa? Viviana kysyy.

Hän haluan osallistua työelämään ja kehittää maansa lainsäädäntöä naisten ja muidenkin työelämän syrjittyjen hyväksi. Perheen aika on myöhemmin.

Feministi ja ay-aktiivi

Osorio työskentelee työelämän tasa-arvoasiantuntijana ay-liikkeen tutkimus- ja koulutuskeskus ENSissä. Hän on 29-vuotias ammattiyhdistys- ja ihmisoikeusaktiivi Kolumbian toiseksi suurimmasta kaupungista Medellinistä. Kaupungista, joka 90-luvulla kuului maailman vaarallisimpiin. Siellä myös ay-aktiiveja on vainottu ja murhattu hyvin paljon.

– Minua pidetään hulluna kun sanon olevani feministi ja vielä hullumpana, kun kerron olevani myös ay-aktiivi, Osorio nauraa.

Viviana ei kuitenkaan ole kokenut pelkoa eikä vaaratilanteita.

– En pelkää ketään. Muistan kyllä, että isoveljeni nuoruudessa kaupungilla oli huomattavasti vaarallisempaa kuin nyt. Silti edelleen, jos tulossa on vaikkapa mielenosoitus, läheiseni hokevat: ”Ethän osallistu, et saa osallistua!”. Totta kai menen.

Toivoa sopii, että naisen kokema turvallisuuden tunne ei ole harhaa. Kolumbiassa on kuitenkin murhattu viimeisen neljän vuoden aikanakin 200 ay-aktiivia.

Väkivallan mutkikas vyyhti

Ulkomaalaisen on lähes mahdoton täysin ymmärtää vyyhtiä, joka Kolumbian väkivaltaiseen historiaan ja nykyisyyteenkin liittyy. Vivianan mukaan myös kolumbialaisilla on tapahtumista monenlaisia tulkintoja. Faktaa on ainakin se, että maan aseellinen konflikti on kestänyt jo 50 vuotta – pidempään kuin mikään muu nykyisistä konflikteista maailmassa. Taisteluja on käyty enimmäkseen maaseudulla.

Sotaa käyvät vasemmistolaiset sissijoukot ja hallitus, lisäksi osapuolena oikeistolaisia puolisotilaallisia joukkoja. Poliitikko toisensa perään on jäänyt kiinni kytköksistä niihin. Isoa roolia näyttelee myös kansainvälinen huumekauppa ja siihen kytkeytyvät raha ja valta. Osansa on myös liike-elämällä.

– Pahimpina aikoina liittoutuma yritysten ja puolisotilaallisten joukkojen välillä oli hyvin vahva. Ay-liike ollut kärsijän roolissa, Osorio kertoo.

Tavallisten työntekijöiden etuja puolustamaan ay-liikkeeseen on kohdistunut oikeastaan kaikkien edellä mainittujen osapuolten viha. On todella kysynyt rohkeutta perustaa esimerkiksi ammattiliittoja. Nykyään ay-aktiivit tuovat saamansa uhkailuviestit julki mediassa. Se suojelee heitä jollain lailla.

Ay-liike rauhan puolella

Nyt hajanainen ay-liike pyrkii toimimaan yhdessä rauhan puolesta. Se haluaa ottaa itselleen roolin yhteiskunnan vakauden ylläpitäjänä, kunhan rauhansopimus on allekirjoitettu. Yksi julkilausuttu aikaraja umpeutui maaliskuussa, mutta toivoa ei ole heitetty. Viviana Osorio näkee ay-liikkeellä useitakin rooleja rauhanprosessissa. Yksi on ilman muuta kunnon töiden luominen.

– On tärkeää että työskentelemällä saa kunnon palkkaa, jolla pystyy täyttämään hyvän elämän tarpeet. Muuten on vaarana, että konflikti eskaloituu uudelleen.

Toinen tärkeä asia on ay-liikkeen itsensä korjaaminen, jotta se pystyy edistämään kunnon työtä. Heikko ja jatkuvasti uhkailujen kohteena oleva liike ei siihen kykene.

– Hallitus myönsi tämän tarpeen kolme vuotta sitten, mutta kuinka se tehdään? Nyt ay-liikkeen toimintaa rajoitetaan systemaattisesti ja mitä mielikuvituksellisimmin keinoin.

Keinoja laittaa työntekijöiden oikeuksia puolustavat polvilleen tuntuisi todella riittävän. Työnantajat virittelevät hyvin outoja kuvioita hämärtääkseen liiton roolia ja estääkseen työntekijöitä liittymättä siihen. Ne perustavat haamuliittoja, jotka kilpailevat jäsenistä oikean ammattiliiton kanssa. Toisinaan ne tarjoavat parempia etuja työntekijälle, joka ei kuulu liittoon.

Kaikkein hämärimmän kuuloinen on kuvio, jossa työnantaja perustaa tytäryhtiön ja väittää sen olevan ammattiliitto.

– Se luodaan ulkoistamismielessä. Tarkoituksena on hämärtää kuvaa sekä siitä mikä on ammattiliitto että siitä kuka todellinen työnantaja on. Silloin on helpompi rikkoa erilaisia määräyksiä ja väittää kaiken olevan sen toisen työnantajan vastuulla.

Liitot toistaiseksi yrityskohtaisia

Liitot ovat Kolumbiassa yrityskohtaisia, mutta pyrkimys on perustaa sektorikohtaisia liittoja kuten Suomessa. Tällä hetkellä vain 4,4 prosenttia kolumbialaisista on järjestäytynyt liittoihin. Se juolahtaa ihmisille usein mieleen vasta siinä vaiheessa, kun ongelmia tulee vastaan.

– Osa pelkää edelleen liittyä, koska huono leima on niin vahva.

Voisi ajatella, että Vivianaa kuunnellessa iskisi epätoivo, mutta jotenkin nuori dynaaminen nainen onnistuu luomaan uskoa tulevaisuuteen. Asioita edistetään pieni askel kerrallaan, yritys kerrallaan, nostamalla asioita julkisen keskusteluun ja saamalla toiminnalle kansan tuki.

Tutkimus- ja koulutuskeskus ENS tekee hyvää työtä koko Kolumbian ay-liikkeen hyväksi, puolustaa heikoimpia. SASK on tukenut useita sen toteuttamia hankkeita. Tällä hetkellä käynnissä on menestyksekäs hanke pitkään täysin yhteiskunnan marginaalissa eläneiden kotiapulaisten oikeuksien vahvistamiseksi.
Lue myös kotiapulaisen tarina.

Laura Ventä
Kuva: Lassi Kaaria

 

EI KOMMENTTEJA

JÄTÄ VASTAUS