Toinen haastateltava.

Filippiiniläinen Nice Coronacion on omistautunut pikaruokaketjujen työntekijöiden organisoija, joka haluaa kaltaisilleen nuorille vain vähän kunnioitusta.

Monikin asia Joanna Bernice Coronacionin taustassa viittasi siihen, että hänestä saattaisi tulla ihmisoikeuspuolustaja. Silti kun Nicen setä jossain vaiheessa uumoili, että sinusta tulee vielä liittoaktiivi, oli tytön jyrkkä vastaus ”Ei!”.

Nyt 27-vuotias filippiiniläisen keskusjärjestön SENTROn jäsenhankkija kasvoi maalla, jota hänen perheensä ei omistanut. Alueella alkoi olla maakysymyksen tiimoilta organisoitunutta kansalaisliikehdintää, johon liitotkin osallistuivat ja johon Nicen äiti aneli häntä liittymään mukaan, mutta silloin Nice ei vielä ollut siitä kiinnostunut.

Kiinnostus heräsi 19-vuotiaana hänen työskennellessään pikaruokaketjun kassalla, ja nyt hän tekee SENTROn jäsenhankintaa nimenomaan pikaruokaketjujen työntekijöiden keskuudessa. Hankkeen nimi on Respect Fast Food Workers eli lyhyemmin vain Respect, Kunnioita (tai Kunnioitus).

– Olin Jollibee-lapsi ja menin töihin Jollibeen kassalle, Nice kertoo viitaten filippiiniläiseen pikaruokaketjuun, jolla on 900 ravintolaa lähinnä Aasiassa ja Yhdysvalloissa.

Kokkina Japanissa työskennellyt isä menetti työnsä, jolloin vanhimpana tyttärenä Nicen tuli osallistua perheen elättämiseen. Hän opiskeli korkeakoulussa psykologiaa 12-tuntisia päiviä ja teki niiden päälle työvuoroa.

Kassavaje omasta pussista

Joskus tuli pieniä sattumuksia. Kerran Nice liukastui lattialla olleeseen kastikkeeseen. Toisena päivänä kassasta puuttui 40 pesoa (noin 80 senttiä), juuri sen verran kuin hänellä oli varattuna kotimatkan maksamiseen. Se piti kuitenkin luovuttaa työnantajalle ja matkustaa sitten kotiin miten parhaiten taisi.

Ennen kaikkea nuorta naista alkoi syödä filippiiniläiseen työkulttuuriin kuuluva ilmainen työnteko. On tavallista, että työntekijä jää vuoronsa jälkeen laskemaan kassan tai siivoamaan keittiön, ja siitä ei makseta. Tuntipalkka on esimerkiksi MacDonald’sissa euron. Sillä saa tavallisen hampurilaisen.

– Olemme laskeneet hankkeessamme, että suuri työnantaja säästää eli varastaa työntekijöiltä kymmeniä tuhansia euroja vuodessa. Rahan lisäksi työnantaja näpistää näiden nuorten työntekijöiden elämästä, Nice sanoo.

Filippiineillä on paha nuorisotyöttömyys, 15–30-vuotiaiden keskuudessa jopa 50 prosenttia. Työpaikkoihin, vaikka huonoihinkin, on helppo saada nuoria, jotka eivät tiedä oikeuksistaan. Ala on kuitenkin suuri työllistäjä: pelkästään McDonald’silla on Filippiineillä 13 000 työntekijää.

Työ ei tunnu työltä

Ravintolat käyttävät paljon henkilöstönvuokrausyrityksiä, mikä vaikeuttaa työntekijöiden järjestämistä. Nice on nuorten parissa elementissään. Hän on työskennellyt SENTROssa ja sen edeltäjässä APL:ssä (Alliance of Progressive Labor) nyt kahdeksan vuotta eikä voisi olla tyytyväisempi.

– Työni ei edes tunnu työltä! hän huudahtaa.

Nuorempana, kun isällä oli vielä työpaikka ja perheellä meni hyvin, Nice unelmoi rikkauksista, siitä että olisi varaa ostaa jääkaapit täyteen ruokaa, jopa asemasta yritysjohtajana, jolla olisi henkivartijoita.

Kun Nice valittiin APL:n nuoriso-organisaattoriksi, näkökulma ja koko elämä muuttui, hän kertoo.

– Unelmani muuttuivat suuremmiksi. Toivon edelleen hyviä oltavia perheelleni, mutta nyt haluan muuttaa yhteiskuntaa. Ainakin muutan elämiä, jotka tulevat muuttamaan maailmaa.

Perhesuhteet eivät ole aina olleet helppoja isän ja äidin erottua ja tuotua kuvioon uudet kumppanit, mutta nyt Nice on sovussa kaikkien kanssa ja kieltäytyy kutsumasta ketään 11 lapsesta sisko- tai velipuoleksi. Liiton tarjoama sensitiivisyyskoulutus auttoi perhetilanteen hyväksymisessä.

– Olemme maksimi-super-laajennettu perhe.

Haaveissa on psykologiaopintojen jälkeen tutkinto kasvatustieteessä. Mahdollisesti erityisopettajan työ, sillä 13-vuotias veli on erityislapsi.

Introvertistä maailmankansalaiseksi

Työ ay-liikkeessä on Nicen mukaan muuttanut häntä muutenkin paljon. On vaikea uskoa, että innostava puhuja ja eläväinen esiintyjä olisi joskus ollut introvertti. SASKin Kunnon työn lähettiläiden koulutusviikonloppuna hän heittäytyy alasti viisiasteiseen Sääksjärveen siinä kuin muutkin saunojat.

Ensimmäistä kertaa Suomessa vieraillut Nice on tietoinen hallituksen ay-vastaisesta asenteesta. Filippiineiltäkin sateli solidaarisuuskirjeitä suomalaisille liitoille viime syksynä, kun tieto pakkolaeista levisi maailmalle.

– Ennen en ollut kiinnostunut muista maista. Ajattelin, että miksi minun pitäisi lähteä pois Filippiineiltä. Mutta kun työni on vienyt minua ulkomaille, olen alkanut ymmärtää, että olemme todella kaikki ”maailmassa töissä” ja voimme saavuttaa tuloksia vain yhdessä.

Tuloksiin Nice ja Respect pyrkii kouluttamalla nuorista ay-johtajia ja nostamalla ihmisten tietoisuutta esimerkiksi ilmaistyöstä. Filippiineillä on tänä vuonna parlamenttivaalit, joiden tiimoilta Respect-hanke pyrkii tekemään ilmaistyöstä kansallisen kysymyksen.

Hanke on onnistunut saamaan mukaan reilut 50 jäsentä, joista toivottavasti tulee nuoria ay-johtajia. Jokainen mukanaolija on sitoutunut tuomaan joka kolmas kuukausi pidettävään ”happy camp” -kokoukseen yhden uuden potentiaalisen aktiivin.

– Voit olla hyvä johtaja vain, jos koulutat itseäsi parempia johtajia.

Anna Berghäll
Kuva: Susa Junnola

EI KOMMENTTEJA

JÄTÄ VASTAUS